Anna Todd ja Törmäyksen jälkeen

Anna Todd: After - Törmäyksen jälkeen

Kirja on K18

Mitä?

Törmäyksen jälkeen jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Tessalla ja Hardinilla oli hyvin intensiivinen suhde, mutta Hardin petti Tessan luottamuksen. Hardin on nyt menneen talven lumia... vai onko? Suhde jatkuu, mutta millaisena?

Miinukset

Kirjassa on turhaa arkipäiväistä kuvailua. Ihmekään, että sivuja riittää. Vähempikin riittäisi.

Kirja ei sen suuremmin tarjoa jännitysmomentteja tai suurta kliimaksia (toisin kuin edeltäjänsä). Sitä lukee eteenpäin siksi, että haluaa tietää miten pääparille käy.

Plussat

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa Hardinin käyttäytyminen sai lukijan kohottamaan kulmiaan. Toisessa osassa pääsemme koluamaan Hardinin hahmoa syvemmältä, mikä auttaa meitä ymmärtämään hahmoa hiukan paremmin.

Kirjan lukee suhteellisen nopeasti, sillä kieli on helppolukuista.

Arvio

Hardinin näkökulma piristää kummasti.
**

Älä lue eteenpäin, jos et halua tietää lisää.

Analyysi

Miksi, Tessa, voi miksi?

Minä en pysty samaistumaan Tessaan. Minkä ihmeen takia hän ei vain lopeta suhdettaan Hardiniin? Kuinka moni oikeasti jaksaa tuollaista? Todd ei pysty, ainakaan minulle, luomaan heistä sellaista kuvaa, etteivät he pystyisi olemaan erossa toisistaan. Tessan ja Hardinin välillä ei ole sellaista kemiaa, jota tähän tarinaan tarvittaisiin.

Missä jännitys?

Edellisessä osassa lopussa kaikki kääntyi ylös alaisin. Tässä osassa ei ollut mitään jännittävää tai yllättävää. Ainut, mikä herättää ristiriitoja on se, että Tessa haluaa Seattleen ja Hardin Englantiin. Asia ei kuitenkaan tule kirjassa yllätyksenä eikä tuo tarinaan mitään mielenkiintoista.

Menestyssarja kirjana

 

L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat: Korpinmusta. Tämän kirjan pohjalta on tehty tv-sarja Vampyyripäiväkirjat.

Mitä?

Lukion kaunottarella Elena Gilbertillä on tunne, että jotain kauheaa tapahtuu. Mutta mitä?

Kouluun saapuu uusi oppilas, Stefan, joka vangitsee Elenan huomion. Alkaako tästä suuri rakkaustarina? Pakkaa tulee sekoittamaan Stefanin veli Damon, jolla on pahat mielessään.

Miinukset

Kirjan luettuaan tuntuu, että tämä oli vasta esipuhe. Tarina tarvitsee lisää lihaa luiden ympärille, eikä tämä ensimmäinen osa sitä oikein tarjoa. Jos vertaa tätä kirjaa ja tv-sarjan ensimmäistä tuotantokautta, ero on melkoinen ja se kallistuu television puolelle.

Kirjassa ei mainita tai sanota suoraan vampyyreitä ollenkaan, vaikka termi on melkoisen oleellinen osa tarinaa. Miksei?

Plussat

Kieli on helppolukuista. Kirjassa tapahtuu nopeasti ja lyhyessä ajassa. Damonin ilmestyminen tuo tarinaan lisäpotkua.

Arvio

Tämän kirjan luki parissa illassa. Jään odottamaan lisää.
**


Älä lue enempää, jos et halua tietää lisää.




















Analyysi

Kirjassa ei tapahdu mitään

Ihmettelen, miksi tämä on pitänyt julkaista. Miksei tätä olisi voinut liittää seuraavaan kirjasarjan osaan? Kirjassa ei tapahdu mitään jännittävää. Sen olisi voinut typistää esipuheeksi. Opuksen lukee ainoastaan siksi, että odottaa jotain tapahtuvan ja siksi, että se on helppolukuinen.

Hahmot

Mitä enemmän hahmoja esitellään, sitä tutummalta tarina kuulostaa verrattuna tv-sarjaan. Huono juttu siinä on se, että tv-sarjan nähneenä hahmoista on tietty ennakko-oletus. Kirjan hahmot kuitenkin poikkeavat tv-sarjan hahmoista. Itse huomasin lukiessani etsiväni yhtäläisyyksiä kirjan ja tv-sarjan välillä ja kun niitä ei tullut, asia alkoi suoraan sanottuna ottamaan päähän.

Viaton Katherine, itsekäs Elena

Ärsyttää, kun kirjassa Elena on itsekäs ja Katherine puolestaan viaton. Elena pompottelee muita saadakseen mitä haluaa. Tv-sarjassahan asia on päinvastoin.

Kaari Utrion Hupsu rakkaus

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Mitä?

Leski Hedda Becke saapuu Helsinkiin rikkaan sukulaisensa Nora Wernerin seuraneidiksi. Yhtäkkiä Norasta tulee orpo ja rahaton. Lähtö kodista on välttämätön. Saattajaksi lähtee kapteeni Harry Lindmarck ja soppa on valmis. Rakkaus alkaa risteämään ja kukkimaan, eikä katso kohdetta. Kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen?

Miinukset

Jos sana hupsu on kirjan nimessä, se ei enteile hyvää. Takakannessa lupaillaan kuuta taivaalta. Kirja ei imaise mukaansa. Kielikin on vaikeaa, välillä pitää lukea virkkeet monta kertaa, että ymmärtää lukemansa. Henkilöitä (ja kartanoita) on liikaa ja joillakin on sen verran samanlainen nimi, että hahmot menevät sekaisin.

Plussat

Kirjassa on viisi jännitysmomenttia, joista neljä tarinan kannalta oleellisia. Ensimmäisen jälkeen sitä lukee muutaman rivin taaksepäin, varmistaakseen mitä juuri tapahtui. Lopussa oli hauskojakin hetkiä.

Arvio

Kunpa hupsu rakkaus olisi ollut parempi.
*1/2

Älä lue eteenpäin, jos et halua tietää enempää!

Analyysi

Takakansi lupailee ihan liikoja. Kirja on niin ennalta-arvattava, varsinkin Heddan ja Harryn osalta. Lisäksi muita henkilöitä on ihan liikaa ja niitä kuvaillaan sen verran epäselvästi, että lukija tippuu kärryiltä.

Miten tämä on julkaistu?

Tarinan ennalta-arvattavuus olisi anteeksiannettavissa, jos kirja imaisisi lukijan mukaansa.

Tarja Turunen: Laulun virta veressäni

Mitä?

Suomalaislähtöinen laulaja Tarja Turunen on kirjoittanut kirjan nimeltä Laulun virta veressäni. Kirjassa käydään läpi Turusen uraa alkuajoista lähtien aina näihin päiviin asti ja kerrotaan tarinoita monien kuvien takana.

Miinukset

Kirjan kannen kuva on outo. Mielestäni Turunen on kuvattu siinä oudossa asennossa eikä hän sovi taustaan luonnollisesti. Ikävää tietysti antaa heti kannesta kritiikkiä.

Onko Turunen todella kirjoittanut kirjan itse? Suomenkieli on joissakin kohdissa sen verran outoa, että sitä kohottaa kulmiaan ihmetyksestä.

Kirja on paikoin pitkäveteistä luettavaa, sillä asioita kerrotaan hyvinkin tarkasti. Kirja ei myöskään tarjoa mitään todella yllättävää.

Tuntuu, että kirja on kirjoitettu siksi, että Turunen saa kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitaan. Kirjan lopussa heistä on pitkä lista. On tietysti hienoa antaa kunnia niille, joille se kuuluu, mutta näin lukijan näkökulmasta siinä ei oikein ole mitään mielenkiintoista.

Kun aloitin lukemaan kirjaa, toivoin, että Turusen useimmat esiintymisasut esiteltäisiin ja kerrottaisiin lyhyesti hieman tarinaa niiden takana. Valitettavasti kirjasta ei sellaista lukua löydy.

Pieni miinus myös Kiteen kirkon kokokuvasta, jonka edessä Turunen miehineen poseeraa hääpäivänään. Olen aina miettinyt, millainen hääpuku Turusella on mahtanut olla, kun hänen esiintymisasunsakin ovat niin hienoja. Nyt minulla on Turusen hääpuvusta kuva, mutta niin pieni, ettei sitä erota siitä tarkasti!

Plussat

Kirjalla on loistava nimi, Laulun virta veressäni. Parempaa ei voisi kuvitellakaan!

Kirjassa sukelletaan nimenomaan Turusen soolouraan, josta ilmeneekin sellaisia seikkoja, joita itse en tiennyt. Lukuisat kuvat kruunaavat teoksen, ilman niitä kirjaa ei jaksaisi lukeakaan. Turunen myös raottaa hieman yksityiselämänsä verhoa, mutta erittäin hallitusti.

Turusen albumeista tarjoillaan niin paljon tietoa, että niihin pitää melkein syventyä ajan kanssa. Kirjasta näkee, että musiikki ja laulaminen ovat hänelle tärkeitä. Laulaminen todellakin on hänellä veressä.

Arvio

Kirjassa esitellään hieman liikaa eri yhteistyökumppaneita. Niihin väsyy.
***

Anna Todd: After ja 4 tähteä

Anna Todd: After

Varoituksen sana: Kirja on ehdottomasti K18.

Kirjan takakannessa mainostetaan, että teos on maailmanlaajuinen ilmiö, joka on saanut inspiraationsa One Direction -poikabändin fanifiktiosta. Minä en ole koskaan kuullutkaan koko bändistä. Annetaan silti Toddille mahdollisuus. Ja hyvä niin.

Mitä?

Järjestelmällinen ja tunnollinen Theresa aloittaa collegen, jossa hän tutustuu kämppikseensä Stephiin ja tämän kaveripiiriin. Yksi näistä kavereista on Hardin Scott, joka vetää Theresaa puoleensa magneetin lailla. Theresa joutuu Hardinin metkuihin mukaan, niin intiimisti kuin hyvässä ja pahassa, eikä sen jälkeen mikään ole niin kuin ennen.

Miinukset

Kirja on paikoin aavistuksen liian pitkäveteinen ja jotkut siirappiset dialogit ja stereotypiat syövät tarinan uskottavuutta. Ei tätä kirjaa heti uudestaan jaksa lukea.

Miksi kirjan nimi on After? Sitä en ymmärtänyt. 

Plussat

Kieli on helppoa ja sujuvaa, minkä ansiosta teosta lukee yhteen menoon sivutolkulla. Tarina etenee kronologisesti ja pitää lukijan kuitenkin jotenkin otteessaan, vaikka kyse on puhtaasti collegeen sijoittuvasta draamasta.
Välillä lukiessaan tekisi mieli repiä hiukset päästään. Theresan ja Hardinin touhuja ei voi kuin ihmetellä. Kirjan paha poika, Hardin, on koko teoksen suola. Hänen hahmonsa on mystinen, mikä tekee hänestä mielenkiintoisen.

Arvio

Koukuttava kirja, mutta en lue tätä vähään aikaan uudestaan. Neljä tähteä.
****


Analyysi alla!






















Analyysi

Mistä sitä aloittaisi?

Soutaa, huopaa

Ärsyttää, miten Tessa, eli Theresa, ja Hardin riitelevät koko ajan. Sitten he taas sopivat. Ja jälleen riitelevät. Ja ovat minuutin sovussa. Tietysti tällä tavalla kirjallekin saa pituutta. Tessana olisin luovuttanut Hardinin suhteen jo alkumetreillä.

Soutaa, huopaa K18

Se ainainen peiton heiluttaminen tulee jossain vaiheessa korvista ulos. Kirjan loppuosassa niitä ei jaksa enää tarkemmin lukea. Sitä vain toteaa, että taas tätä ja silmäilee virkkeet pintapuolisesti. Tosin tämän aktiviteetin runsas harrastaminen kohottaa kirjan luonnollisesti aikuisten sarjaan.

Stephin kaveripiiri

Kirjan uskottavuutta syö se, miten stereotyyppisesti Stephin ja Hardinin kaveripiiriä kuvaillaan. Pinkkihiuksinen Molly pukeutuu sopimattomasti, käyttäytyy ärsyttävästi, ja tämä kaikki tapahtuu vielä collegessa? Steph itse pukeutuu liian paljastavasti, ihan totta, collegessa? Tämä ei ole uskottavaa.

Tuhkimotarina

Kun Tessa ja Hardin päättävät olla yhdessä, kaikki alkaa rullaamaan liian hyvin. Kaikki on ihanaa, Hardin on ihana. Tessa saa unelmien harjoittelupaikan. Hän muuttaa Hardinin kanssa yhteen, eikä hänen tarvitsisi välittää kuluista yhtään. Kaikki on ihan liian hyvää ollakseen totta. Se enteilee jo pahan edellistä.

Loppuratkaisu

Lopussa sitä ymmärtää, miksi kirja on välillä pitkäveteinen, miksi Tessan ja Hardinin intiimiä suhdetta kuvataan tarkasti ja miksi tarinan kertomiseen käytetään niin paljon aikaa.

Kaikki on valhetta. Kaikki on alkanut huijaamisesta. Loppu on järkyttävä! Tessan vuoksi tulee niin paha mieli, että oikein sydän tykyttää. Tekisi mieli heittää Hardin jonnekin ja koko Stephin kaveripiiri. Samalla sitä ihmettelee, voiko collegessa oikeasti tapahtua tällaista.

Kyllä, meni tunteisiin.

Ameriikan raitti

Mikä?

Erkillä on mattokutomo ja Taistolla huonekalufirma. Verottaja kuitenkin uhkaa heitä ja heidän on jätettävä Pohjanmaa taakseen ja otettava suunnaksi Floridan aurinko. Amerikassa heitä odottaa pohjalainen siirtokunta kommelluksineen. 

Miinukset

Eniten kirjassa häiritsee se, että varsinaisia repliikkejä ei ole yhtäkään. Siellä ei lue että "Matti, minne mennään?" vaan Matti kysyi Teuvolta minne mennään. En tiedä onko tämä yleensäkin Tuurin tyyliä, sillä en ole aikaisemmin hänen tuotantoaan lukenut. En tiedä johtuuko repliikkien puutteesta, mutta jännitystä tai yllätyksiä kirjassa ei ole. Tuntuu, että kirjassa ei ole mitään juonta, tapahtumien kuvaileminen on jotenkin tasapaksua. Siksi Ameriikan raitti voisi paremminkin olla dokumentti.

Plussat

Matka Suomesta Amerikkaan on mielenkiintoinen ja se, mihin asioihin valtameren toisella puolella täytyy sopeutua. Kirjaa lukiessaan ei tiedä yhtään, miten päähenkilölle käy ja juuri sen takia tämän jaksaa kahlata loppuun. Alussa päähenkilön kaveri Taisto kuulostaa hauskalta hepulta. Hänestä tulee jotenkin mieleen Sinuhe, egyptiläisen Kaptah.

Arvio

Yksi tähti siitä, että lukija ei tosiaan tiedä, miten päähenkilön käy. Toinen tähti siitä, että kirjassa kuvaillaan vieraaseen maahan sopeutumista.
**


Älä lue pidemmälle, jos et halua tietää enempää!

Analyysi

Ryyppääminen

Alkoholin käyttö tulee lukijalle tutuksi. Sitä vedetään mitä ilmeisimmin joka päivä joka paikassa aamusta iltaan. Ehkä vähempikin olisi riittänyt. Ainut joka ei ryyppää, on raskaana oleva Kaisu, sekä muut vaimot. Olisi siinä miehillä opittavaa. Ei sitä ryyppäämistä vain jaksa sivutolkulla.

Kun päähenkilö pettää

Miksi ihmeessä päähenkilö meni pettämään Kaisua? Pettäminen oli tekstissä jotenkin päivänselvä asia, mutta näin lukijana ihmettelin sitä. Pettäminen vain painetaan villaisella eikä päähenkilö käsittele sitä millään tavalla.

Neidonpaula ja kutkuttava rakkaustarina

Mikä?

Kristiina Vuoren Neidonpaula kertoo naantalilaisista Trudasta ja Britasta, kaksostytöistä, toistensa peilikuvista. He eivät ole tavallisia tyttöjä, vaan osa Ilveksen tietäjäsukua. Britasta tulee nunna ja Trudasta pormestarin pojan vaimo. Kun nuoren naisen ikään ehtineet kaksoset tapaavat Lukas Dansken, kaikki muuttuu.

Minusta Neidonpaula ei ole vain historiallinen romaani, joka kertoo 1400-luvusta, vaan tässä kirjassa on myös aimo ripaus fantasiaa.

Miinukset

Kieli on vaikeahkoa. Virkkeet on välillä muodostettu sen verran monimutkaisesti, että toisinaan huomaa vain lukevansa "hauki on kala" -tyyppisesti. Sitten pitää palata jonkin verran taaksepäin,  jotta ymmärtää mitä tapahtuu. Kirjaa lukiessaan pitää siis keskittyä tavallista enemmän tekstin ymmärtämiseen. Haluan lukemisen olevan vaivatonta, en sellaista että sen eteen täytyy tehdä töitä.

Juonen kannalta oleelliset tapahtumat tulevat kirjassa esiin ikään kuin varkain. Yhtäkkiä lukijalle ilmenee epäselvästi sivulauseessa sellainen asia, jolle olisi pitänyt antaa arvoisensa huomio.

Kun kirjan on kahlannut loppuun, sivulta 549 alkaa sanasto. Miksi sitä sanastoa ei voi laittaa kirjan alkuun? Kuka nyt viimeisiä sivuja plaraa kun aloittaa lukemisen!

Plussat

Tarina etenee siinä mielessä hyvin, että Lukas Dansken ilmestyttyä kuvioihin ei tiedä, miten kirja päättyy. Siinä mielessä Vuori kyllä pitää lukijan kiinnostuksen yllään. Lähtökohta on kiinnostava, sillä kirjan päähenkilöt ovat kaksoset.

Arvio

Kieli on vaikeaa. Se vie monta tähteä. Tarina on hyvä. Kielen takia en ostaisi tätä omaksi.

***

Analyysi

Älä lue, jos et halua tietää juonta.

Kaksosten äiti

Harmittaa, että kaksosten äidistä Kyllikistä tehtiin paha. Hänelle olisin suonut paikansa tytärten elämässä, sekä kirjan lopussa edes jonkinlaisen kiitoksen. Hän yritti koulia tyttäriään tulevaan parhaansa mukaan.

Truda ja Lukas

Voi, onneksi he päätyivät yhteen. Loppumetreille saakka sai miettiä, miten Trudan käy. Ja ihan viime sekunneille otti, että Truda ja Lukas saivat toisensa. Heidän rakkaustarinansa on kuvattu uskovattavasti ja lukija haluaa, että he päätyvät yhteen.

Pirjo Tuominen ja Charlotan tarina

Postauksen aiheena on Pirjo Tuomisen Charlotan tarina. Kerrankin kirjan nimi kuvastaa itse tarinaa.

Mitä?

Charlotan isä Johan Hästesko ja veli Jan Gustaf lähtevät sotaan. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja Charlotta joutuu kasvamaan äitinsä tarkkojen silmien alla.

Charlotta rakastuu jo lapsena tapaamaansa Wolteriin, mutta ruukinperijänuorukainen ei ole aatelinen, eikä heillä näin ollen voi olla yhteistä tulevaisuutta. Vai voiko?

Miinukset

Niin kuin aiemmin todettiin, kirjan nimi kattaa tarinan paremmin kuin takakannen teksti.

Romaanissa ei ole yhtäkään jännitysmomenttia. Sotakuvauksia löytyy sieltä täältä, mutta jos niistä ei tykkää, ne voi vallan mainiosti ohittaa, eikä jää mistään oleellisesta paitsi.

Kirjasta voitaisiin ihan hyvin ottaa pois lähes 200 ensimmäistä sivua ja keskittyä syvemmin Charlotan tarinaan.

Plussat

Hyvää on se, että kirjassa ei ole lukuja, joissa olisi monta kymmentä sivua. Luvuissa on vain muutamia sivuja, joten lukeminen soljuu rattoisasti. Sujuva kieli edesauttaa lukukokemusta.

Kirjan parhainta antia on Melkkilän armo Beata, jonka itsepäisyyttä saa ihmetellä. Lisäksi Charlotan veli on myös mielenkiintoinen hahmo.

Arvio

Kieli on sujuvaa, mutta ei tätä toistamiseen lue.
**1/2





Analyysi

Charlotta ja Wolter

Kirjan takakannen perusteella romaani keskittyisi Charlotan ja Wolterin rakkaustarinaan, tai pikemminkin siihen miten sitä pyritään estämään, mutta he pääsevätkin naimisiin melkoisen helposti. Siinä mielessä romaani on iso pettymys. Kirjan nimi onkin takakantta kattavampi. Charlotan ja Wolterin rakkauden esteet eivät ole pääosassa, vaan Charlotan tarina.

Ensimmäiset 200 sivua

... olisi voitu jättää pois. Alussahan ei tapahdu mitään muuta kuin että sitä sotaa päivitellään. Asian ytimeen aletaan päästä vasta myöhemmin. Toki alusta voisi ottaa kaikki Charlotan ja Wolterin yhteiset kohtaamiset, mutta muuten pärjäisi ilmankin.

Johan Adam ja Wolter Napoleon

Ihan harmittaa, että Charlotan ja Wolterin kummatkin pojat, Johan Adam ja Wolter Napoleon menehtyvät. Yhdessä kohtaa romaania viikatemies oli liian ahkera. Ja poikiensa lähdön jälkeen Charlotta lukkiutui sisötiloihin, ihan niin kuin äitinsä Beata.

Johan Gustav

Huvittavaa, miten Johan Gustav muutti Björkbodaan siskonsa avioliiton myötä. Hän nautti vaatteiden valitsemisesta ja viinikellarin tyhjentämisestä. Ennen sotaa hän oli toisenlainen. Hän joutui olemaan vankeudessa ja pelätä mestausta, kunnes hänet vapautettiin, joten ehkä veljelle voisi antaa anteeksi turhat huvitukset. Ehkä ulkoiset seikat ja alkoholin lipittäminen veivät ajatuksia pois sodan jälkeisistä ajoista.

Yrjö on koko romaanin suola

Tämä on hieman villikortti. Kirjaston teemapöydältä löytyi minulle tuntematon Helvi Kuoppala ja Lakeuden tulet.

Mikä?

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaalle, jonka lakeudella Ruskolan talo tukevasti seisoo. Luvassa on tyyntä ja myrskyä, kun romaanissa seurataan Yrjö Ruskolan ja hänen vaimonsa Katrin koettelemuksia.

Miinukset

Tarina itsessään menee hieman liian sekavasti. Sitä ei oikein tiedä kuka on päähenkilö ja mitä tässä tapahtuu. Alussa on uskonjuttuja, mikä häiritsee allekirjoittanutta.  Romaanin keskivaiheilla on pakko vilkaista kirjan takakantta, jossa lupaillaan kiellettyä rakkautta. Missä se rakkaus viipyy ja keitä se edes koskettaa? Loppua kohden tarina alkaa valjeta.

Kirjan nimi on Lakeuden tulet, joten sitä lakeushenkeä jotenkin odottaa, mutta pliisuksi jää. Itse tulikin jää epäselväksi.

Plussat

Kirja on ohut, joten sitä jaksaa lukea vaikka noita yllä mainittuja miinuksia löytyykin. Keskivaiheen jälkeen tarina alkaa vaikuttamaan mielenkiintoiselta. Tämä virke on monella tapaa häiritsevä, mutta Yrjö on koko romaanin suola.

Arvio

Romaani paranee loppua kohden.

**






Analyysi





Kuka, mitä?

Kirja keskivaiheille asti tarina on sekava, eikä tahdo saada selvää kuka on päähenkilö. Takakannessa povataan kiellettyä rakkautta, joten Matleena ja Kaapo eivät voi olla pääpari, sillä he saavat toisensa muitta mutkitta. Sama pätee Mariaan ja Anttoon. Sekin on huono juttu, että keskivaiheilla joutuu tsekkaamaan takakannen, jotta juoni jotenkin selkenisi.

Keskivaiheen jälkeen tarina asettuu sillä tavalla uomiinsa, että Katri ja Yrjö taitavat olla se pääpari.

Kirjan takakansi antaa juonesta hieman harhaanjohtavan kuvan. Minä luulin, että pääparilla tulee olemaan vaikeuksia aloittamaan yhteinen elämä. Pääpari kuitenkin pääsee naimisiin helposti ja heille tuleekin keskenään erimielisyyttä.

Yrjön itsepäisyys

Yrjö, omassa itsepäisyydessään, on koko romaanin suola. Olga valehtelee Yrjölle, että Katri on tehnyt läheistä tuttavuutta Riston kanssa. Katrihan ei ole pettänyt Yrjöä, mutta mies on itsepäinen, eikä usko vaimoaan. Yrjö laiminlyö toista poikaansa siksi, koska luulee että Risto on tämän isä. Tämä on kirjan suurin koettelemus.

Pirjo Tuominen ja Kenraalitar

Jatketaan hyväksi havaitulla Pirjo Tuomisella. Tällä kertaa hyppysissäni on Kenraalitar.

Mikä?

Vanhemmat pakottavat Junia Mannerstamin naimaan keski-ikäisen Carl Magnus Nassaun. Miehensä tiloihin päästyään junia laittaa touhuksi.

Junian sielu on kuitenkin jossain muualla ja sydänkin kallellaan, ei tosin aviomiehelleen. Saako luvaton rakkaus roihahtaa?

Kenraalitar on sidottu omaan aikakauteensa, sillä nyky-yhteiskunnassa tällaista ei tapahtuisi. Romaani on eräänlainen selviytymistarina.

Miinukset

Ensimmäiset 250 sivua ovat hieman tylsät. Sinne asti lukee, koska odottaa että jotain tapahtuu. Tavallaan.

Juniaa (ja lukijaa) pelotellaan anopistaan Elizaveta Petrovnasta ja taloudenhoitaja Natalia Semenovnasta. Nämä hahmot jäävät kirjassa kuitenkin kovin hatariksi ja pliisuiksi.

Plussat

Vaikka alku on hieman tylsää, Tuominen osaa pitää lukijan otteessaan. Enempää tästä ei voi sanoa, ettei juoni mene pilalle. Romaani paranee loppua kohden ja lukija joutuu miettimään, että mitenköhän tässä käy. Kaikki ei ole niin selvää kuin romaanin keskivaiheilla.

Arvio

Alku oli tylsä. Kirja ei sinällään koukuta, sitä lukee uteliaisuudesta.

***











Analyysi

Keneen Junia rakastuu?

Junian mielitiettyä ei kerrota heti ja juuri se on se syy, miksi kirjaa kahlaa eteenpäin. Kuka hän on? Juniallahan on oma hetkensä serkkunsa (niin juuri, SERKKUNSA) kanssa ja silloin ainakin itse pelästyin, että serkkupoikako se nyt sitten on se suuri rakkaus. Se olisi ollut suuri pettymys. Sitten Junia huumaantuu Mark Herzenistä, mikä sekään ei ihan vastannut kuvitelmaani suuresta rakkaudesta. Näitä vaihtoehtoja siis tulee, mutta yksikään ei miellytä lukijaa.

Onneksi se sitten on juuri se ihminen, jota tuominen tuo esiin vähän väliä.

Junian syrjähyppy

Yleensähän historiallisissa romaaneissa ne ovat miehiä, jotka kiertävät kukasta kukkaan, mutta tässä se olikin ihan itse naispäähenkilö joka antautui vieraan syliin. Toki Carl Magnuksella oli julkinen salasuhde taloudenhoitajan kanssa eikä Junialla ja kenraalilla ollut rakkausavioliittoa.

Junian perhe

Kun Junia sitten ilmoittaa perheelleen tahtovansa eron nassausta, perhe hylkää hänet täysin. Missä on vanhempien rakkaus lastaan kohtaan? Junia menettää maineensa ja perheensä, Joakim uransa. Nykymaailmassa tuollainen ei olisi mahdollista. Kun joku eroaa, hänen työpaikkansa yleensä säilyy.

Tosiasioiden kieltäminen

Junian veli Martin ja isä ovat sairaita, mutta tämän ääneen sanominen on yhtä kuin kiroileminen. Martin kuolee sairauteen, eikä sitä sittenkään tunnusteta. Tämän lisäksi Venäjällä tiedetään köyhyydestä ja huonoista oloista, mutta kukaan ei tee asioille mitään.

Carl Magnus Nassau

En tiedä johtuuko vain omasta mielikuvituksesta, mutta Nassausta annetaan kovin stereotypinen kuva. Kalju, tukeva, keski-ikäinen mies? Kuten sanottua, hänellä on julkinen salasuhde taloudenhoitajansa kanssa. Kun Nassaulle kerrotaan Junian eroaikeista, hän käy Juniaan käsiksi. Nassausta tulee kirjassa etova kuva.

Sen pituinen se.

Romaani yllätyksiä täynnä

Mariaana, Vantaan tytär on Pirjo Tuomisen esikoisromaani. Sikäli hieman epäilytti, sillä en ole kuullut Mariaanasta aiemmin, enkä muutenkaan odottanut romaanilta mitään, esikoinen kun on. 

Tässä ensimmäiseksi tulee tuttuun tapaan tiivistelmä kirjasta. Alla analyysiä tarinasta. Jos siis et halua tietää etukäteen juonta, älä lue analyysiä.

Mikä?

Mariaana Modig on leski, joka haksahtaa pahoin sotakamreeri Johannes Weckströmiin. Tunne on onneksi molemminpuolinen. Huono juttu on se, että - jälleen kerran - tämän rakkauden esteenä on kaikki mahdollinen silloisessa yhteiskunnassa. Kuinka Mariaanan ja Johanneksen käy?

Miinukset

Mitenköhän tämän muotoilisi niin, ettei paljasta juonesta liikaa.. Tietynlaisten tapahtumien toistuminen aiheuttaa ihmetystä. Pisti miettimään onko tarinalla enää aihetta jatkua.

Lisäksi ainakin kolmen hahmon nimet  kirjassa ovat niin samankaltaisia, että selkeyden vuoksi heille olisi voinut valita toiset nimet.

Kirjan loppuratkaisu myös ihmetytti.

Plussat

Kirjan takakansi lupailee jos jonkinlaista kihelmöivää romanssia ja Mariaana se vain pitää otteessaan. Mariaanan ja Johanneksen tarina on koko kirjan suola.

Kirjan kieli on helppoa, tätä lukee useamman tunnin putkeen.

Arvio

Ihan kuulkaa mietin, että ostaisiko omaksi.
****


















Älä lue, jos et halua tietää etukäteen juonta!

Analyysi

Mariaanasta on sen verran sanottavaa, jottei tiedä mistä aloittaa!

Kirjan nimi

En nyt ihan ymmärtänyt, miksei kirjan nimi voinut olla pelkkä Mariaana. Miksi siihen on pitänyt laittaa Vantaan tytär, kun se ei mielestäni ole tarinan kannalta välttämätöntä?

Samankaltaiset nimet

Minkä ihmeen takia kirjassa on kolme Jakobia? Yksi oli ottopoika Jakob Alleen, toinen Johanneksen veli Jakob Daniel ja kolmas tiettävästi Jakobina. Vähemmästäkin menee sekaisin.

Lovisa

Ja koska Jakobina oli oletettavasti nainen, lienee Johanneksen turhamainen sisko Lovisa ollut naisiin päin kallellaan. Tämä oli minusta oiva käänne, vaikkakin hyvin mitätön sellainen tarinan kannalta.

Mariaana ja muut miehet

En tiedä kuvittelenko vain, mutta ihan niinkuin Jönsillä, Nilsillä tai Hansilla olisi ollut tietyn tyyppinen hetki Mariaanan kanssa, jotenkin läheisempi. Tämä on tietysti epäilyttävä juttu, sillä käsittääkseni he olivat Mariaanalle sukua.

Myös Erikin kanssa oli jotain himpun verran syvempää. Ehkä?

Kuolemat

Viikatemies vierailee kirjassa ihan liian usein. Kun yksi toisensa jälkeen hahmoista kuolee, alkaa miettimään ketä tässä enää jää jäljelle. Miten tarina voi jatkua?

Kaiken huipuksi Johannes kuolee, eikä edes kerrota syytä miksi! Se on jo itsessään paha asia, mutta sitten myös hänen ottopoikansa menehtyy. Kirjan loppuratkaisusta tulee niin helkutin paha mieli, että enää ei auta vaikka Mariaanalla ja Johanneksella olisi ollut miten merkityksellisen salainen suhde.

Mariaana ja Johannes

Heidän romanssiaan on kirjassa ihan liian vähän. Tarinan edetessä janoaa koko ajan lisää heidän kohtaamisiaan, eikä Tuominen tätä janoa tyrehdytä tarpeeksi.

Kirjan kohokohtia ovat Mariaanan ja Johanneksen yhteiset salaiset hetket. Niitä on vähän, mutta onneksi lukija saa kiinni meiningistä.

Tämä kirja oli yllättävä historiallinen romaani. Sen takia meinasin ostaa tänän itsellekin.