Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla ennakkoluuloineen. Luulin, jotta tämä kirja on paksu ja itse tarina sijoittuu... noh, jonnekin muualle kuin minne se sijoittuu. Hyvät naiset ja herrat, Aino Kallas ja Sudenmorsian!
Mikä?
Tämähän ei ole mikä tahansa opus, vaan hieman erikoisemmin kirjoitettu tarina. Kirjassa kerrotaan neitokaisesta nimeltä Aalo, joka tietämättään onnistuu hurmaamaan Priidik-nuorukaisen. Aalo kuitenkin huomaa, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Miten heille käy? Kestääkö rakkaus?
Ruusut
Olin hieman hämmästynyt todetessani, kuinka ohut kirja sudenmorsian on. Vaikkei pitäisi kallaksen teoksista tai kirjan nimi ei yhtään houkuttelisi, tämän kyllä lukee vaikka päällä seisten.
Sudenmorsiamen kieli on runollista ja ah, niin kaunista. Oma mielikin alkaa muodostaa samalla tavalla lauseita kun teosta on ahminut useamman luvun. Kirjassa on sopiva sekoitus romantiikkaa, tragediaa ja vapautta, kauhulla maustettuna. Ja kun oikein rupeaa ajattelemaan, tarina kertoo tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Tarinaa voi tulkita monella tavalla.
Risut
Tähän on hankala keksiä mitään. Jos kirja olisi sata sivua pidempi, sitä ei ehkä jaksaisi lukea. Mutta kun se ei ole.
Arvio
* * * * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti