Tarja Turunen: Laulun virta veressäni

Mitä?

Suomalaislähtöinen laulaja Tarja Turunen on kirjoittanut kirjan nimeltä Laulun virta veressäni. Kirjassa käydään läpi Turusen uraa alkuajoista lähtien aina näihin päiviin asti ja kerrotaan tarinoita monien kuvien takana.

Miinukset

Kirjan kannen kuva on outo. Mielestäni Turunen on kuvattu siinä oudossa asennossa eikä hän sovi taustaan luonnollisesti. Ikävää tietysti antaa heti kannesta kritiikkiä.

Onko Turunen todella kirjoittanut kirjan itse? Suomenkieli on joissakin kohdissa sen verran outoa, että sitä kohottaa kulmiaan ihmetyksestä.

Kirja on paikoin pitkäveteistä luettavaa, sillä asioita kerrotaan hyvinkin tarkasti. Kirja ei myöskään tarjoa mitään todella yllättävää.

Tuntuu, että kirja on kirjoitettu siksi, että Turunen saa kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitaan. Kirjan lopussa heistä on pitkä lista. On tietysti hienoa antaa kunnia niille, joille se kuuluu, mutta näin lukijan näkökulmasta siinä ei oikein ole mitään mielenkiintoista.

Kun aloitin lukemaan kirjaa, toivoin, että Turusen useimmat esiintymisasut esiteltäisiin ja kerrottaisiin lyhyesti hieman tarinaa niiden takana. Valitettavasti kirjasta ei sellaista lukua löydy.

Pieni miinus myös Kiteen kirkon kokokuvasta, jonka edessä Turunen miehineen poseeraa hääpäivänään. Olen aina miettinyt, millainen hääpuku Turusella on mahtanut olla, kun hänen esiintymisasunsakin ovat niin hienoja. Nyt minulla on Turusen hääpuvusta kuva, mutta niin pieni, ettei sitä erota siitä tarkasti!

Plussat

Kirjalla on loistava nimi, Laulun virta veressäni. Parempaa ei voisi kuvitellakaan!

Kirjassa sukelletaan nimenomaan Turusen soolouraan, josta ilmeneekin sellaisia seikkoja, joita itse en tiennyt. Lukuisat kuvat kruunaavat teoksen, ilman niitä kirjaa ei jaksaisi lukeakaan. Turunen myös raottaa hieman yksityiselämänsä verhoa, mutta erittäin hallitusti.

Turusen albumeista tarjoillaan niin paljon tietoa, että niihin pitää melkein syventyä ajan kanssa. Kirjasta näkee, että musiikki ja laulaminen ovat hänelle tärkeitä. Laulaminen todellakin on hänellä veressä.

Arvio

Kirjassa esitellään hieman liikaa eri yhteistyökumppaneita. Niihin väsyy.
***

Anna Todd: After ja 4 tähteä

Anna Todd: After

Varoituksen sana: Kirja on ehdottomasti K18.

Kirjan takakannessa mainostetaan, että teos on maailmanlaajuinen ilmiö, joka on saanut inspiraationsa One Direction -poikabändin fanifiktiosta. Minä en ole koskaan kuullutkaan koko bändistä. Annetaan silti Toddille mahdollisuus. Ja hyvä niin.

Mitä?

Järjestelmällinen ja tunnollinen Theresa aloittaa collegen, jossa hän tutustuu kämppikseensä Stephiin ja tämän kaveripiiriin. Yksi näistä kavereista on Hardin Scott, joka vetää Theresaa puoleensa magneetin lailla. Theresa joutuu Hardinin metkuihin mukaan, niin intiimisti kuin hyvässä ja pahassa, eikä sen jälkeen mikään ole niin kuin ennen.

Miinukset

Kirja on paikoin aavistuksen liian pitkäveteinen ja jotkut siirappiset dialogit ja stereotypiat syövät tarinan uskottavuutta. Ei tätä kirjaa heti uudestaan jaksa lukea.

Miksi kirjan nimi on After? Sitä en ymmärtänyt. 

Plussat

Kieli on helppoa ja sujuvaa, minkä ansiosta teosta lukee yhteen menoon sivutolkulla. Tarina etenee kronologisesti ja pitää lukijan kuitenkin jotenkin otteessaan, vaikka kyse on puhtaasti collegeen sijoittuvasta draamasta.
Välillä lukiessaan tekisi mieli repiä hiukset päästään. Theresan ja Hardinin touhuja ei voi kuin ihmetellä. Kirjan paha poika, Hardin, on koko teoksen suola. Hänen hahmonsa on mystinen, mikä tekee hänestä mielenkiintoisen.

Arvio

Koukuttava kirja, mutta en lue tätä vähään aikaan uudestaan. Neljä tähteä.
****


Analyysi alla!






















Analyysi

Mistä sitä aloittaisi?

Soutaa, huopaa

Ärsyttää, miten Tessa, eli Theresa, ja Hardin riitelevät koko ajan. Sitten he taas sopivat. Ja jälleen riitelevät. Ja ovat minuutin sovussa. Tietysti tällä tavalla kirjallekin saa pituutta. Tessana olisin luovuttanut Hardinin suhteen jo alkumetreillä.

Soutaa, huopaa K18

Se ainainen peiton heiluttaminen tulee jossain vaiheessa korvista ulos. Kirjan loppuosassa niitä ei jaksa enää tarkemmin lukea. Sitä vain toteaa, että taas tätä ja silmäilee virkkeet pintapuolisesti. Tosin tämän aktiviteetin runsas harrastaminen kohottaa kirjan luonnollisesti aikuisten sarjaan.

Stephin kaveripiiri

Kirjan uskottavuutta syö se, miten stereotyyppisesti Stephin ja Hardinin kaveripiiriä kuvaillaan. Pinkkihiuksinen Molly pukeutuu sopimattomasti, käyttäytyy ärsyttävästi, ja tämä kaikki tapahtuu vielä collegessa? Steph itse pukeutuu liian paljastavasti, ihan totta, collegessa? Tämä ei ole uskottavaa.

Tuhkimotarina

Kun Tessa ja Hardin päättävät olla yhdessä, kaikki alkaa rullaamaan liian hyvin. Kaikki on ihanaa, Hardin on ihana. Tessa saa unelmien harjoittelupaikan. Hän muuttaa Hardinin kanssa yhteen, eikä hänen tarvitsisi välittää kuluista yhtään. Kaikki on ihan liian hyvää ollakseen totta. Se enteilee jo pahan edellistä.

Loppuratkaisu

Lopussa sitä ymmärtää, miksi kirja on välillä pitkäveteinen, miksi Tessan ja Hardinin intiimiä suhdetta kuvataan tarkasti ja miksi tarinan kertomiseen käytetään niin paljon aikaa.

Kaikki on valhetta. Kaikki on alkanut huijaamisesta. Loppu on järkyttävä! Tessan vuoksi tulee niin paha mieli, että oikein sydän tykyttää. Tekisi mieli heittää Hardin jonnekin ja koko Stephin kaveripiiri. Samalla sitä ihmettelee, voiko collegessa oikeasti tapahtua tällaista.

Kyllä, meni tunteisiin.