Pirjo Tuominen ja Charlotan tarina

Postauksen aiheena on Pirjo Tuomisen Charlotan tarina. Kerrankin kirjan nimi kuvastaa itse tarinaa.

Mitä?

Charlotan isä Johan Hästesko ja veli Jan Gustaf lähtevät sotaan. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja Charlotta joutuu kasvamaan äitinsä tarkkojen silmien alla.

Charlotta rakastuu jo lapsena tapaamaansa Wolteriin, mutta ruukinperijänuorukainen ei ole aatelinen, eikä heillä näin ollen voi olla yhteistä tulevaisuutta. Vai voiko?

Miinukset

Niin kuin aiemmin todettiin, kirjan nimi kattaa tarinan paremmin kuin takakannen teksti.

Romaanissa ei ole yhtäkään jännitysmomenttia. Sotakuvauksia löytyy sieltä täältä, mutta jos niistä ei tykkää, ne voi vallan mainiosti ohittaa, eikä jää mistään oleellisesta paitsi.

Kirjasta voitaisiin ihan hyvin ottaa pois lähes 200 ensimmäistä sivua ja keskittyä syvemmin Charlotan tarinaan.

Plussat

Hyvää on se, että kirjassa ei ole lukuja, joissa olisi monta kymmentä sivua. Luvuissa on vain muutamia sivuja, joten lukeminen soljuu rattoisasti. Sujuva kieli edesauttaa lukukokemusta.

Kirjan parhainta antia on Melkkilän armo Beata, jonka itsepäisyyttä saa ihmetellä. Lisäksi Charlotan veli on myös mielenkiintoinen hahmo.

Arvio

Kieli on sujuvaa, mutta ei tätä toistamiseen lue.
**1/2





Analyysi

Charlotta ja Wolter

Kirjan takakannen perusteella romaani keskittyisi Charlotan ja Wolterin rakkaustarinaan, tai pikemminkin siihen miten sitä pyritään estämään, mutta he pääsevätkin naimisiin melkoisen helposti. Siinä mielessä romaani on iso pettymys. Kirjan nimi onkin takakantta kattavampi. Charlotan ja Wolterin rakkauden esteet eivät ole pääosassa, vaan Charlotan tarina.

Ensimmäiset 200 sivua

... olisi voitu jättää pois. Alussahan ei tapahdu mitään muuta kuin että sitä sotaa päivitellään. Asian ytimeen aletaan päästä vasta myöhemmin. Toki alusta voisi ottaa kaikki Charlotan ja Wolterin yhteiset kohtaamiset, mutta muuten pärjäisi ilmankin.

Johan Adam ja Wolter Napoleon

Ihan harmittaa, että Charlotan ja Wolterin kummatkin pojat, Johan Adam ja Wolter Napoleon menehtyvät. Yhdessä kohtaa romaania viikatemies oli liian ahkera. Ja poikiensa lähdön jälkeen Charlotta lukkiutui sisötiloihin, ihan niin kuin äitinsä Beata.

Johan Gustav

Huvittavaa, miten Johan Gustav muutti Björkbodaan siskonsa avioliiton myötä. Hän nautti vaatteiden valitsemisesta ja viinikellarin tyhjentämisestä. Ennen sotaa hän oli toisenlainen. Hän joutui olemaan vankeudessa ja pelätä mestausta, kunnes hänet vapautettiin, joten ehkä veljelle voisi antaa anteeksi turhat huvitukset. Ehkä ulkoiset seikat ja alkoholin lipittäminen veivät ajatuksia pois sodan jälkeisistä ajoista.

Yrjö on koko romaanin suola

Tämä on hieman villikortti. Kirjaston teemapöydältä löytyi minulle tuntematon Helvi Kuoppala ja Lakeuden tulet.

Mikä?

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaalle, jonka lakeudella Ruskolan talo tukevasti seisoo. Luvassa on tyyntä ja myrskyä, kun romaanissa seurataan Yrjö Ruskolan ja hänen vaimonsa Katrin koettelemuksia.

Miinukset

Tarina itsessään menee hieman liian sekavasti. Sitä ei oikein tiedä kuka on päähenkilö ja mitä tässä tapahtuu. Alussa on uskonjuttuja, mikä häiritsee allekirjoittanutta.  Romaanin keskivaiheilla on pakko vilkaista kirjan takakantta, jossa lupaillaan kiellettyä rakkautta. Missä se rakkaus viipyy ja keitä se edes koskettaa? Loppua kohden tarina alkaa valjeta.

Kirjan nimi on Lakeuden tulet, joten sitä lakeushenkeä jotenkin odottaa, mutta pliisuksi jää. Itse tulikin jää epäselväksi.

Plussat

Kirja on ohut, joten sitä jaksaa lukea vaikka noita yllä mainittuja miinuksia löytyykin. Keskivaiheen jälkeen tarina alkaa vaikuttamaan mielenkiintoiselta. Tämä virke on monella tapaa häiritsevä, mutta Yrjö on koko romaanin suola.

Arvio

Romaani paranee loppua kohden.

**






Analyysi





Kuka, mitä?

Kirja keskivaiheille asti tarina on sekava, eikä tahdo saada selvää kuka on päähenkilö. Takakannessa povataan kiellettyä rakkautta, joten Matleena ja Kaapo eivät voi olla pääpari, sillä he saavat toisensa muitta mutkitta. Sama pätee Mariaan ja Anttoon. Sekin on huono juttu, että keskivaiheilla joutuu tsekkaamaan takakannen, jotta juoni jotenkin selkenisi.

Keskivaiheen jälkeen tarina asettuu sillä tavalla uomiinsa, että Katri ja Yrjö taitavat olla se pääpari.

Kirjan takakansi antaa juonesta hieman harhaanjohtavan kuvan. Minä luulin, että pääparilla tulee olemaan vaikeuksia aloittamaan yhteinen elämä. Pääpari kuitenkin pääsee naimisiin helposti ja heille tuleekin keskenään erimielisyyttä.

Yrjön itsepäisyys

Yrjö, omassa itsepäisyydessään, on koko romaanin suola. Olga valehtelee Yrjölle, että Katri on tehnyt läheistä tuttavuutta Riston kanssa. Katrihan ei ole pettänyt Yrjöä, mutta mies on itsepäinen, eikä usko vaimoaan. Yrjö laiminlyö toista poikaansa siksi, koska luulee että Risto on tämän isä. Tämä on kirjan suurin koettelemus.

Pirjo Tuominen ja Kenraalitar

Jatketaan hyväksi havaitulla Pirjo Tuomisella. Tällä kertaa hyppysissäni on Kenraalitar.

Mikä?

Vanhemmat pakottavat Junia Mannerstamin naimaan keski-ikäisen Carl Magnus Nassaun. Miehensä tiloihin päästyään junia laittaa touhuksi.

Junian sielu on kuitenkin jossain muualla ja sydänkin kallellaan, ei tosin aviomiehelleen. Saako luvaton rakkaus roihahtaa?

Kenraalitar on sidottu omaan aikakauteensa, sillä nyky-yhteiskunnassa tällaista ei tapahtuisi. Romaani on eräänlainen selviytymistarina.

Miinukset

Ensimmäiset 250 sivua ovat hieman tylsät. Sinne asti lukee, koska odottaa että jotain tapahtuu. Tavallaan.

Juniaa (ja lukijaa) pelotellaan anopistaan Elizaveta Petrovnasta ja taloudenhoitaja Natalia Semenovnasta. Nämä hahmot jäävät kirjassa kuitenkin kovin hatariksi ja pliisuiksi.

Plussat

Vaikka alku on hieman tylsää, Tuominen osaa pitää lukijan otteessaan. Enempää tästä ei voi sanoa, ettei juoni mene pilalle. Romaani paranee loppua kohden ja lukija joutuu miettimään, että mitenköhän tässä käy. Kaikki ei ole niin selvää kuin romaanin keskivaiheilla.

Arvio

Alku oli tylsä. Kirja ei sinällään koukuta, sitä lukee uteliaisuudesta.

***











Analyysi

Keneen Junia rakastuu?

Junian mielitiettyä ei kerrota heti ja juuri se on se syy, miksi kirjaa kahlaa eteenpäin. Kuka hän on? Juniallahan on oma hetkensä serkkunsa (niin juuri, SERKKUNSA) kanssa ja silloin ainakin itse pelästyin, että serkkupoikako se nyt sitten on se suuri rakkaus. Se olisi ollut suuri pettymys. Sitten Junia huumaantuu Mark Herzenistä, mikä sekään ei ihan vastannut kuvitelmaani suuresta rakkaudesta. Näitä vaihtoehtoja siis tulee, mutta yksikään ei miellytä lukijaa.

Onneksi se sitten on juuri se ihminen, jota tuominen tuo esiin vähän väliä.

Junian syrjähyppy

Yleensähän historiallisissa romaaneissa ne ovat miehiä, jotka kiertävät kukasta kukkaan, mutta tässä se olikin ihan itse naispäähenkilö joka antautui vieraan syliin. Toki Carl Magnuksella oli julkinen salasuhde taloudenhoitajan kanssa eikä Junialla ja kenraalilla ollut rakkausavioliittoa.

Junian perhe

Kun Junia sitten ilmoittaa perheelleen tahtovansa eron nassausta, perhe hylkää hänet täysin. Missä on vanhempien rakkaus lastaan kohtaan? Junia menettää maineensa ja perheensä, Joakim uransa. Nykymaailmassa tuollainen ei olisi mahdollista. Kun joku eroaa, hänen työpaikkansa yleensä säilyy.

Tosiasioiden kieltäminen

Junian veli Martin ja isä ovat sairaita, mutta tämän ääneen sanominen on yhtä kuin kiroileminen. Martin kuolee sairauteen, eikä sitä sittenkään tunnusteta. Tämän lisäksi Venäjällä tiedetään köyhyydestä ja huonoista oloista, mutta kukaan ei tee asioille mitään.

Carl Magnus Nassau

En tiedä johtuuko vain omasta mielikuvituksesta, mutta Nassausta annetaan kovin stereotypinen kuva. Kalju, tukeva, keski-ikäinen mies? Kuten sanottua, hänellä on julkinen salasuhde taloudenhoitajansa kanssa. Kun Nassaulle kerrotaan Junian eroaikeista, hän käy Juniaan käsiksi. Nassausta tulee kirjassa etova kuva.

Sen pituinen se.